Olin T. Rexin vanhempainillassa. Miten vaikuttavaa on, kun jollakin on erityinen ja kiehtova tapa katsoa maailmaa. Ja miten se näkyy kaikessa. Ja kyllä, se olin minä joka nauroi ääneen kohdissa, milloin kukaan muu ei nauranut. 🙄 Tuntematonta vierustoveria vaivaannutti.

Mulle sanottiin kerran, että ”löysit bugin, jota tuhat muuta käyttäjää ei löytänyt!”. Ongelmamagnetismi toimii myös niin, että mun tiskikone vuotaa aina välillä, wc-pytyn nappi ei toimi välillä, jääkappi kerää vettä aina välillä ja jääkaapin ovi ei mene kiinni aina välillä. 😑

Huomenna illalla se alkaa. Maajussille morsian. Naulattuna telkkarin ääreen. 😌 Siinä on jotakin ihanan tavallista ja arkista.

Teinit jää ensimmäistä kertaa kahdestaan yöksi mun työreissun ajaksi. Maailman nohevimmat tyypit, niin miten voi olla näin hirveä stressi? Mummu&pappa takapäivystää, oon miettinyt kaikki paloturvallisuusriskit läpi ja äsken isompi kysyi, että miksi teen niin paljon ruokaa. 🙄

Tuli mieleen, kun kerran junassa istuin ekstrassa vastakkain jonkun miehen kanssa. Aloin hihitellä Teams-viesteille töitä tehdessä, ja kohta mies alkoi nauraa, koska mua nauratti. Lopulta mun piti poistua kokonaan ravintolavaunuun, että saatiin tilanne seis. Hyviä muistoja. 😌☀️

Koska olen mummuni tyttöjä, niin isomummukin oli varma, että jannuilla ei ole tarpeeksi ruokaa ja ne kuolee nälkään kun olen työreissulla, niin hän oli tänään kipottanut ovesta sisälle kebab-rullien kanssa. Täällä kotona on nyt kaikki ruoat syömättä, paitsi nakkipaketti.

Joskus sitä vaan toivoo, että tulisipa jo seuraava päivä.

Yksineläessä aina välillä haaveilee, että olisi ihana joskus tulla kotiin niin, että ruoka on valmiina tai että joku valmistaisi apetta kun on sairaana. #ainanälkä

Itken yleensä vain todella väsyneenä tai sitten nauruhepulissa. Tänään alkoi ääni vapista, kun kuumeilevana ja väsyneenä piti vakuutusyhtiölle puolustella 600€:n reumalääkkeiden korvattavuutta. Aspa oli ihana ja auttava. Varmaan kuuli, että nyt ollaan herkillä.

Vähän sydämessä läikähti, kun eilen oli uutisotsikko ensimmäisistä yöpakkasista ja AnnaK todisti väkevästi aamulla. 🥰❄️

Miksi unien tunnetilat on niin voimakkaita? Yhdessä unessa valtavista ikkunoista näkyi auringonlasku. Totesin onnellisena, että saan elää viimeiset päivät katsoen tätä (kuoleman tunne oli läsnä) ja viime yönä jonkun rakkauden tunne tuntui voimakkaana. Tarvitsen kahvia.

”Leipoisitko pikkutyttöjen synttäreille jotain?” ”Leivon.” Elämän iloja. ☀️ (Mulla oli visio raidallisesta kuorrutteesta, mutta lopputulos oli toinen.)

Miten pääsee yli ”MUN VAUVA!!”-fiiliksesta, kun teini pelaa muutamaa vuotta vanhempien kans lätkää ja taklaa pelit pääksytysten? Sormia napsauttamalla kasvoi yhtäkkiä miehen mittaan. Konkreettisesti. Tästä taitaa tulla mun äitiyden kompastuskivi.

Tiedättekö mikä on kaikista mahdottomin tehtävä? Löytää istuvat farkut. Oon pelkästään tänään sovittanut noin kolmetkymmenet, eikä yhdetkään olleet tarpeeksi korkeavyötäröiset tarpeeksi lyhyillä lahkeilla. Pitää vissiin jatkossa käyttää vain tyllihametta.

Merenranta on tuossa 50m päässä ja ulapan ranta 200m päässä. Silti sitä unohtaa käydä hengittelemässä murheet pois ja onnea tilalle.

Ajelin eilen tällaisella näkyvyydellä 127 km junalta kotiin. Jarrutin ja sain auton poikittain tielle. Yksi pitkä vesiliirto ja kaksi lyhyempää. Yksi melkein peräänajo. Ja olen kuitenkin ihan rattinaisia. Sade ei antautunut yhtään 2h aikana. Oon vieläkin ihan poikki. 😵‍💫

KAIKKI on tänä viikonloppuna Iso-Syötteellä, viettämässä upeaa, lumista ja aurinkoista pakkasviikonloppua. Itse istun autopesulan ulkopuolella odottamassa omaa vuoroa Raahessa. #samesamebutdifferent

Oon ehtinyt tälle aamua ilmoittaa ihmisille kirjautumissivun osoitteen väärin, sekä lisäksi käyttäjätunnukset ihan päin seiniä. Miten tämän viikonaloituksen saikaan buutattua?

Oon viimeksi postannut täällä seitsemän kuukautta sitten. Vähäinen somessa notkuminen tapahtuu nykyään BSssa tai instassa ja se on ollut ihan hyvä ratkaisu oman mielen kannalta. Vielä en ole päättänyt, että mitä tälle tilille tapahtuu. Mut hei, 11 vuotta! #XMerkkipäiväni

Tulin vain tänne huutelemaan Marja-Liisa Kettunen ’lle, että oon tänään pyöritellyt sun vuonna 1997 tekemää testamenttia! Meinasi silmät tippua päästä, kun näin sun (ja Tuulan) allekirjoituksen. 😄