Miehen vanhempien jäämistöstä löytyi kenttäpostia sieltä jostain. Hän sanelee niitä, liikutun. 30.11.1939 ”Asuntomme on hotelli Teltta. Vuodevaatteetkin vaihdetaan kolmen päivän välein. Ne ovat havuja.” Kiitoksia teille, tuntemattomat sotilaat! Koko teksti kuvassa. #talvisota

Alkoi kiinnostaa kirjeen miehen kohtalo. ”Minulla ei ole paljon unelmoitavaa sillä ei ole vielä kohtalo minua kohdannut. Eikä taida kohdatakaan siten kuin monille muille.” Nimi Ollila Paavo Ilmari. Krh/J.R.18 Ei kaatunut. Genistä löytyi s.1915-2007, Pori, vaimo Jenni. Samako?

Yksi ilonaihe tässä pimeydessä ja räntäsateessa: pääsee vielä uimaan aamuin illoin venelaiturilta. #elämänilonjäljillä

Jo alkoi aamu mukavasti klo 5. Tuuli ulisi korvissani ja pilvien takaa kuin revontulet olisivat loimottaneet. Muutama tähtikin näyttäytyi rakosista. Aurinko sitten kultasi päivän. Ja illalla saamme väkeä #Mummuvaarila an. 🧡 Hyvää viikonloppua!

Jos aamu alkoi upeasti, niin piti illallakin kurkistaa taivaalle. Nyt revontulet näkyivät Otavan kera hyytävällä järvellä. Pakkasta miltei -8. Kiva, kun aurinko valaisi yhden päivän.

Tehtiin piparkakkutalo. Meinasi tulla Pälkäneen rauniokirkko eli katoton. Kaikki levisi ja liima ei pitänyt. Piti ottaa paistinpannuun sokeria ja sulattaa. Oli pskko sada vielä piippukin psikoilleen. Vaari siivosi. Kaikkialla oli nonparelleja ja murtuneita kattoja #mummuvaarila😍

Lumi tuli. -On Heimon päivä, tunnetko ketään? kysyi mies. -Lääkäri Heimo Langinvainio istui kerran luennollani. Kysyin, oletko koskaan semmoista miestä nähnyt vastaanotollasi, jolla ei ole ongelmia? - Olen, mutta hän ei itse tiennyt, että hänellä on. Minäkin tiedän muutaman.

Ihana Karita! Sinä jos kuka edustat maatamme. Etkä vain edusta, vaan osaat laulaa suoraan sydämeen! Joulurauhaa! 🧡👏😍

Kuulostaa ikävältä monelta kantilta.

Tämä kaunotar avasi nuppunsa tuomaan valoa pimeyteen. Hyvää perjantaita! #elämänilonjäljillä

Panin päälleni saunatakin ja astelin venelaiturille. Tuuli meinasi viedä mennessään koko takin naisineen. KIRKKENEE!!! Otavakin erottui. Ei pääse enää montaa kertaa ”rentoutumaan” järveen ja hakemaan hyviä unia. #elämänilonjäljillä

Aamu alkoi kehvelisti. Venelaiturin portti ei auennut. Lukko jäässä? Hain lukkosulaa. Suotta. En päässyt katsomaan laiturin päähän, josko jää ei ulottuisi vielä sinne. Ei ollut lehteäkään postilaatikossa, vielä. Otava näkyi kuitenkin. Olisivatpa maailman huolet näin pieniä! 😍

Jännitti.Puhuin kotikylästäni Veneheitosta, josta löytyi aikanaan kaikki tarpeellinen. Jopa Jumalakin, jonka näin joka päivä ajavan työpäivänsä jälkeen maantietä valkoisissa haalareissa. Hän tosin paljastui myöhemmin mylläriksi, mutta silmissäni Jumala oli juuri hänen näköisensä.

No onkos tullut kesä, nyt talven keskelle? kysyy eräs tästä ohi hölkännyt. Pian meillä kasvavat etelän hedelmäpuut. Tai sitten ei, valoahan ne tarvitsevat.

Hiirenhiljaista. Pikkumiehetkin sikiunessa. En voi alkaa kolistella aamupalan kanssa. Pilatesta lämmittelyksi. Menen katsomaan, pääsisikö pulahtamaan järveen. Mikä upea jääpuikkojen konsertti odotti rannassa.Laiturin päässä taas vesi lainehtii. Taivas on tähditetty. Tapania!

Nyt sai toinenkin poikamme uuden villapaidan. Toiselle vihreä, toiselle sininen. Seuraavaksi tuleekin miniälle ihana villatakki. Langat odottavat. Ja vierekkäin kutovat pikkumiehetkin, toinen 12 v. vaarille punaisia tumppuja, toinen 9 v. Itselleen kaulahuivia. #joukkoneuloosi

Ei siitä kaulahuivia tullut, vaan patalappu. Liian paksua lankaa, ei taivu kaulaan! Aloitti uuden.Petissäkin jatkoi kuten isompikin pikkumies. Lähtivät tänään kotiinsa kuten sääksikin etelään. Se tuli aamulla kaartelemaan ikkunan eteen hyvästiksi. Kävimme sitä usein katsomassa.

Venelaiturin uimaportaat on nyt nostettu ennätysmyöhään. Myrsky oli kallistanut laiturin vinoksi ja pärskeet jäädyttäneet sen liukkaaksi. Jäämursketta oli joka puolella. Hyvä, ettemme liukuneet jäihin. Tulkoon talvi! Olemme sinua odottaneet. 🥶❄️⛄️